Sisäinen keskustelu vie puoluetta eteenpäin (miten hyödynnämme sisäisen kritiikin puolueen
kehittämistyössä)

Politiikka on rikki. Tuo lausahdus nousi sinipunan hallituskaudella kokoomuksen ja SDP:n epäonnisen yhteistaipaleen myötä lähes tulkoon poliittiseksi hokemaksi. Monet asiaa pohtineet tulivat kuitenkin siihen lopputulokseen, että politiikan sijaan rikki oli mennyt ennemminkin keskusteluyhteys kansan ja päättäjien kesken. Jotta puoluetyö ei menisi rikki, puolueen sisäiseen keskusteluyhteyteen kannattaa panostaa.

Keskustan sisäisen keskustelun hyviin periaatteisiin on aina kuulunut, että kritiikkiä saa antaa. Siitä kannattaa pitää kiinni. Tuen
osoitukseksi kriittiselle keskustelulle puoluejohtoon pyritäänkin usein korostamalla, että valituksi tultuaan kukin kuulisi mielellään kentän ääntä ja voisi toimia kriittisenkin viestin viejänä kentältä ylöspäin. Minusta olennaisinta on pohtia, mitä kentän äänen kuulemisella tehdään. Jotta tuo kentän viesti ei tulisi vain kuulluksi vaan se myös vaikuttaisi keskustan linjauksiin, meillä pitää olla toimintamuodot siihen, kuinka hyödynnämme sisäisen keskustelun ja myös kritiikin.

Vaalivuosi pohjaksi toimintatavan kokeilulle

Ajattelen niin, että puoluekokousta seuraavan vuoden aikana voisimme hyödyntää vaaleja ja ottaa käyttöön oma erityinen sisäisen keskustelun toimintatapa, ikään kuin puolueanalyysi keskustan sisäisenä työnä. Heti vaalien jälkeen koottaisiin piirien keskeiset toimijat käymään läpi, missä vaalityössä onnistuttiin ja missä jäi parantamisen varaa. Puoluetoimiston vetämän keskustelun jälkeen piirit voisivat vetää kunnallisjärjestöille ja paikallisille toimijoille saman tyyppisen mahdollisuuden kriittisellekin
arvioinnille.

Keskitymme usein vaalityöhön vain vaalipäivään asti, mistä johtuen välittömästi vaalien jälkeen aktiivien mielessä olevat kehitysideat jäävät hyödyntämättä. Uusien vaalien rakentaminen pitää aloittaa heti edellisiä vaaleja seuraavana päivänä sellaisella suunnitelmalla, joka pohjautuu oman väen kokemuksiin ja näkemyksiin.

Palautteen ja kritiikin määrätietoinen kerääminen kannattaa pilotoida ja vaalivuodesta johtuen käytännön kokeilut olisi luontevaa rakentaa vaalien yhteyteen. Mikäli keskustaväki ottaa toimintatavan omakseen, voisimme laajentaa palautekanavaa vaalityöstä muuhunkin toimintaamme. Keskustassa voitaisiin järjestää esimerkiksi puolivuosittain politiikan palautetalkoot. Tällöin sana olisi
jäsenistölle vapaa harjoitetun politiikan osalta ja erityisesti siitä, mihin asioihin keskustalta tulevaisuudessa odotetaan linjauksia. Toimintatapa ei tarkoita keskustelun hiljentämistä muina aikoina, vaan elävän keskustelun tukemista osoittamalla käytännössä, että palautetta aktiivisesti kerätään.

Kritiikki on välittämistä

Kritiikki on välittämistä ja se on kehittämistyön polttoaine. Hyödyntämätön kritiikki pahimmillaan jakaa puoluetta, mutta
puoluetyöhön hyödynnetty kritiikki vahvistaa yhteisöllisyyttä. Sisäisesti ristiriitainen puolue ei houkuttele äänestäjiä eikä hajanainen puolue kykene linjakkaaseen vastuunkantoon. Siksi keskustassa kannattaa aina rohkaista kriittiseenkin keskusteluun.

Politiikassa kipeintä on henkilöön menevä kritiikki. Jyväskylän yliopiston valtio-opin professori Kari Palonen on todennut, että politiikassa ”haukkumisesta ei kannata huolestua, vaan se on epäsuora tunnustus poliitikkojen tarpeellisuudelle.” Tämä periaate sopii myös puolueen sisälle. Ajattelen myös niin, että mitä enemmän on mahdollisuuksia antaa palautetta, sitä vähemmän kriittinen palaute henkilöityy.

Puoluesihteerin pitää kuitenkin kestää kritiikkiä myös henkilökohtaisesti. Se on henkilön kautta annettava tarpeellinen takuu siitä,
ettemme vaikeinakaan aikoina sulkeudu.